HUOM!


Blogi muuttanut: www.tiinapasanen.fi


sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kotona Istanbulissa ja Arvonta

Lukuviikon viimeisen päivän kunniaksi päätin kehitellä pienen arvonnan.

Teos: Kotona Istanbulissa - Tositarinoita Turkista
Kirjailija: Reeta Paakkinen
Kustantaja: Otava / Seven
Kenelle: Uteliaalle ja tiedonjanoiselle itselle vieraasta kulttuurista kiinnostuneelle lukijalle, jolle ennakkoluulojen kumoaminen ei tuota henkilökohtaista kriisiä.


Päätin arpoa Lukuviikko-aiheisessa postauksessani mainitsemani Reeta Paakkisen Kotona Istanbulissa -kirjan. Se on muistelmatyylinen teos suomalaiselta toimittajalta, joka kertoo elämästä Turkissa sekä muutamista muista herkullisista sivuseikoista, jotka itseasiassa ovatkin hyvin keskeisessä asemassa koko turkkilaisen kulttuurin ja yhteiskunnan ymmärryksessä. Arvostan erityisesti omakohtaisten kokemusten, kulttuurishokkien, opintojen, historian ja työnmukana tuomien huomioiden vaihtelevuutta sekä rehellistä otetta.

Matkakuumettahan pukkaa päälle, kun pelkästään vain muisteleekin lukukokemusta. Olen lukenut kirjan jo aikaa sitten, mutta Paakkisella on niin herkullinen tapa kirjoittaa, että erilaiset yksityiskohdat tulvivat mieleeni kirkkaasti vieläkin. Paakkinen haastaa katsomaan Turkkia pintaa syvemmälle, minkä vuoksi ennakkoasenteista on pakko luopua heti kättelyssä. Uutta informaatiota alkaa tulvimaan ja Kyproksen kriisiikin pureudutaan mielenkiintoisesti. Alanyan rantalomaturistirysä-kohteet eivät ole Turkki, ne ovat vain osa koko palettia, mikä täytyy ymmärtää.

Arvostan suomalaisten toimittajien kirjoittamia teoksia, sillä ne avartavat itselleni vieraan kulttuurin maailmaa ja vertailevat eroavaisuuksia juurikin Suomen ja kohdemaan tapakulttuurin välillä. Tietenkin myös muunmaalaisten toimittajien kirjat ovat mielenkiintoisia, mutta niissä joutuu peilaamaan länsimaalaista ajattelua yleensä kohdemaahan nähden, jolloin kirjaan muodostuu erilainen side. Paakkinen ei tuottanut minulle pettymystä, päin vastoin kohotti muiden vastavanlaisten teosten odotuksien rimaa korkeammalle. Plussaa tulee myös kirjan lopussa olevasta "Kirjallisuutta" -osiosta. :)

Tämä henkeäsalpaava kulttuurikertomus sukeltaa suoraan siihen, mitä luulemme Turkkilaisuuden olevan ja mitä se todellisuudessa oikeasti on. Sivut kääntyvät kuin itsestään ja aika vierähtää kuin siivillä. Lukija voi todellakin kysyä itseltään: "Luulenko todella tietäväni turkkilaisista tai turkkilaisuudesta jotakin, vain pelkästään mediaa seuraamalla, tai Turkissa all-inclusive -retkien ansiosta?" Well, guess again!

Takakannessa mainittu arjen eroaminen uutisotsikoista jossa Paakkinen kertoo oman ensikostekuksensa: "suomalaistytön hame oli liian pitkä, se piti ensitilassa vaihtaa lyhyempään" ja Maailman kuvalehden kommentti: "[Paakkinen] uskaltaa kertoa havainnoistaan ilman kyynisyyttä tai turhaa kriittisyyttä" antavat viitteitä siitä, että Turkki on paljon enemmän, kuin mitä media meille välittää.



Osallistu Reeta Paakkisen Kotona Istanbulissa -Tositarinoita Turkista -kirjan arvontaan alla olevalla sovelluksella.

Onnea Arvontaan! :)

a Rafflecopter giveaway


Arvonta-ohjeet:
1) Valitse osallistutko Facebook-tililläsi vai sähköpostillasi.

1a) Jos valitset osallistua Facebook-tililläsi kirjaudu sisään ja paina OK
1b) Jos valitset sähköposti-osoitteellasi osallistumisen, paina "Use Your Email"
Ensimmäiseen kenttään "What´s your name?" täytä nimesi,
Toiseen kenttään: "What´s your email Address" täytä sähköpostiosoitteesi
Paina "Log In"-kuvaketta oikeassa alakulmassa

2) Klikkaa Osallistun arvontaan
-> Halutessasi lue säännöt klikkaamalla "terms and conditions"
-> Klikkaa "ENTER" oikeassa alakulmassa
Huom, ohjelma ei valitettavasti anna erillistä ilmoitusta, mutta olet rekisteröity arvontaan siitä huolimatta.

Osallistumisaika päättyy vappuaattona 30.4.2016 klo 23.59 ja arvonta suoritetaan vappuna 1.5.2016 jolloin voittajan nimi julkaistaan blogissani ja voittajaan ollaan yhteydessä.


-Pikku

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Lukuviikko, paras viikko



Lukuviikko on oikeesti ollut mulle paras viikko vähään aikaan. Vesi/lumi/räntäsateiden välissä myös aurinko on paistanut lämpimästi ja viime sunnuntaina istuttamani kukkaset näyttävät olevan vielä elossa. Tein tiistaina matkan Suomalaiseen kirjakauppaan Helsingin Aleksille ja sieltä bongasin inspiraatiota omaan lukemiseen. Halvaks tuli reissu, huomasin pokkareita selatessani, että huomioni kiinnittyi sellaisiin kirjoihin, jotka olin jo aikaisemmin ostanut odottamaan tietynlaista lukufiilistä. Nyt se tietynlainen lukufiilis sitten on alkanut joten päätin kaivaa ne hyllystä.


Kirjahyllyäni tutkaillessa silmäni osuivat toinen toisiaan herättelevämpiin kirjoihin. Tämä oli tosi kiva huomata, koska usein mulla on omalla kirjahyllylläni tasan sama fiilis kuin vaatekaapilla: "Mutku ei oo mitään sellaista luettavaa/päällepantavaa, johon mulla nyt just olis fiilis!" Nyt kuitenkin useampi kirja houkutteli lukemaan ja jouduin ko laittaa niitä lukujärjestykseen. Olisin varmaan alkanut laittaa niitä johonkin exceliin, mikäli mulla olis ollu oikeesti aikaa. Päätin kuitenkin napata tämän postauksen kuvat vielä aamulla ennen töihin ja päivän rientoihin lähtöä, joten suurempi kirjahyllyn järjestely ja kirjojen sively jäi siihen.

Tuo Eve Hietamiehen Yösyöttö on tällä viikolla luettu ja tarkoitus olisi siirtyä tuohon Viktoria Hislopin Saareen. Kaksi reunimmaisinta ovat edelliseltä työmatkaltani Tukholman kentältä ostettuja ruotsinkielen preppaustarkoituksessa ostettuja. Olen aloittanut tuon Mrs. Sinclairs resväskan ja se vaikuttaa mukavan kevyeltä.  Reeta Paakkisen  Kotona Istanbulissa on yksi lempikirjoistani ja en malta odottaa, että pääsen Paakkisen Kuun ja Tähden mailla teokseen käsiksi. Oikeastaan, kaikki kirjat, jotka tähän kuvaan olen napannut, ovat sellaisia, joiden aloitusta en malta odottaa. What a dilemma! Ensin ei ole mitään luettavaa, ja sitten sitä on liiaksikin! :D


Posti sai minut innostuman, kun samana päivänä luukusta oli tipahtanut aikaisemmin tilaamani kirja ja 10€ lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan. Osallistuin erääseen ei-kirja-aiheiseen kyselyyn, minkä palkintona sai lahjakortin valitsemaansa liikkeeseen parinkymmenen ketjuliikkeen joukosta. Tietenkin valitsin kirjakaupan! 




Aurinkoista lukuviikonloppua ja entistäkin ruusuisempaa kirjan ja ruusun päivää! <3



-Pikku


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Ruusujen Sota - Kolmen Liitto


Teos: Ruusujen Sota - Kolmen Liitto
Kirjailija: Conn Iggulden
Kustantaja: Otava / Seven
Kenelle: Historiallisista pokkareista pitäville, jotka eivät kaihda taistelujen tuoksintaa. Englannin historian tuntemus ei ole vaatimus, jotta tätä voisi lukea, mutta mikäli sattuu jotakin tietämään, saattaa se luoda uuden ulottuvuuden kirjaan.

Sain kirjan: Voitin yksityishenkilönä Otavan Facebook-arvonnassa. Kiitos tuhannesti Onnettarelle! :)


Kolmen liitto on Conn Igguldenin Ruusujen sota -sarjan toinen teos ja ehdottomasti paljon sotaisampi kuin ensimmäinen, ainakin minusta. Tämä kirja antoi minulle paljon ristiriitaisia ajatuksia, sillä teknisesti pidin kirjasta paljon, mutta valitettavasti se sisälsi myös joitakin pettymyksen aiheita. 

Teksti imaisi aina heti mukaansa, riippumatta mihin kohtaan olin jääny edellisellä kerralla, mutta siltikin luin sitä yli kuukauden johtuen hektisestä työtilanteesta ja sen takia vähentyneestä lukuajasta. Pahoittelen siis hitauttani kirjoitusten julkaisussa.

Kirja antaa hirvittävän hyvän kuvan siitä, millaista oli olla Englannin vallan kahvassa (tai sen tavoittelija) 1400-luvulla ja mitä tarkoitti olla Kuninkaan/Kuningattaren galantti tai vallantavoittelijan oma sotilas. Hurr.. Ihan kylmää! Huomasin, että minun oli edelleen vaikeaa olla valitsematta puolta, jonka voittoa toivon. Tämä varmaan jotenkin lienee itsesuojeluvaistoon liittyvän, sillä vahvasti myötäeläjänä, minun on hankala lukea sotakohtauksia tuntematta sääliä kaatuneiden ja etenkin pahasti haavoittuneiden puolesta. Pelottavinta oli huomata, että kulloisenkin puolenvalinnan jälkeen itselleni oli ok, jos toinen puoli epäonnistui. Philippa Gregoryn kirjoihin vedoten odotin “Kolmen liiton” ja kannessa olevan loistavan auringon viittaavan ennemminkin Yorkin jälkikasvuun kuin Yorkin, Sailsburyn ja Warwickin liittoutumaan.

(Kurkatkaa kirjan virallinen kirjatraileri:)


Jatko-osa poikkeaa ensimmäisestä osasta sinä mielessä, että ensimmäisessä osassa tapahtumia edistettiin henkilöiden kautta, toisessa osassa tapahtumat veivät henkilöitä. Tuntui, kuin kirjassa ei olisi ollut sijaa ihmisille ja heidän päätöksilleen, vaan universumi olisi magneetin lailla repinyt henkilöitä taistelutantereelta toiselle. (Osittain kyllä ehkä tottakin!) Pidin kirjasta valtavasti, mutta olen itse henkilöorientoitunut lukija: Luen paljon historiallisia romaaneja saadakseni ymmärrystä ihmisten elämästä, ajatuksista ja tavoista elää erilaisten olosuhteiden alla. Vaikka näitä olikin mukana, silti henkilöhahmot jäivät mielestäni melko ohuiksi ensimmäiseen teokseen nähden, kuitenkin kirjailijan jälkisanat saivat minut ymmärtämään jatko-osaan otetun näkökulman. Lukiessa olin vähän pettynyt, kun ensimmäisen osan tyylistä henkilökuvasta oli niin vähän, mutta jälkikäteen on tullut tunne, että näinhän sen pitikin mennä.




VAROITUS: Seuraavat kappaleet sisältävät spoilereita!

Tässä lyhykäiset kuvaukset siitä, mitä minulle jäi käteen henkilöistä: York, ei vallan himostaan huolimatta kyennyt murhaamaan Kuningas Henrikkiä, vaikka siihen tarjoutui tilaisuus, kahdesti.  Hän kyllä janosi valtaistuinta ja halusi Henrikin pois päiviltä, muttei kyennyt tappamaan viatonta kuningasta. How sad. Yorkin poika Edward esitellään vahvana ja ylpeänä ehkä ylimielisenä, mikä ei muutu koko aikana. Henrik heikkona, mikäli yhtä terästäytymistä ei lasketa. Margareta sen sijaan on vain veren- ja kostonhimoinen raivotar, jota voisi jo kutsua katkeroituneeksi ja sydämettömäksi. Ja aivan ymmärrettävistä syistä rouva katkeroituikin, vaikkei hänen uhmaikäisen tasolle vajonnut tunnetila ollut suotavaa; Harmi, ettei hänestä enää mitään muuta puolta löytynyt. Tavallaan tässä Igguldenin ensimmäisen kirjan saavutus saada lukija ajattelemaan ettei tapahtumissa ole hyviksiä tai pahiksia kumoutui hippasen. Tarinan muuttuneen kuvakulman vuoksi Derry oli luonnollisestikin (ja erittäin oikeutetusti) vähemmän tärkeä henkilö, mutta Derryn oivakkuus, juonittelu ja tietynlainen riehakas pöyhkeys oli muuttunut. Ihan kuin Iggulden olisi välttämättä halunnut retuuttaa Derryä mukana, muttei osannut oikein keksiä miten olisi tätä pitänyt matkassa. Tämä Derryn tilanne oli mielestäni kaikkein harmittavin
Gregoryn kirjoista minulle oli jäänyt (virheellinen) mielikuva, että Henrik ja Margareta olisivat olleet paljon vanhempia, mutta Iggulden onnistui korjaamaan tämän käsityksen.

Yhden selkeän virheen spottasin, minkä olisin suonut tulevan korjattavaksi ennen alkuperäisen teoksen painoa; nimittäin ihmeparantuminen. Kuningas Henrik tokenee unen ja valveen rajamailta noin vuoden jälkeen (? Vai miten se oli ?).  Valitettavasti Iggulden päätti jouduttaa tosielämän tapahtumia kahdella kuukaudella ja Kuningas Henrik kävelee ja ratsastaa 5h peräti samana iltana. Tämän ei pitäisi olla fysiologisesti mitenkään mahdollista ihan jo surkastuneiden lihastenkin vuoksi. Yksi luku sinne tai tänne, jossa kuvataan Henrikin toipumista ja jossa York ja Sailsbury joutuvat pelonseikaisena miettimään, kuinka heidän käy ei olisi enää ollut yli 400 sivuisessa kirjassa paljoa tuntunut, mutta olisi luonut tarinasta uskottavamman.

Pidin ensimmäisestä osasta enemmän kuin tästä kakkosesta, mutta puutteistaan huolimatta, Igguldenin ote kirjoittamiseen on hyvin koukuttava! Odotan edelleen innokkaana kolmososan julkaisemista pokkarina. Lisäksi jännitän, kuinkahan moneen osaan tämä sarja kasvaa, voidaanko olettaa, että siitä tulee viisiosainen Igguldenin aijempien sarjojen mukaisesti? 

Olen niin täpinöissäni, etten malta odottaa!


-Pikku


maanantai 4. huhtikuuta 2016

Kirjat arvosteluasteikolle ja sieltä pois


Alaasteelta lähtien olen tottunut siihen, että asiat täytyy arvottaa 10-4 skaalalle. Jatko-opinnoissani siirryttiin 5-0 -arvosteluun, mikä alkuun tuntui vieraalta, mutta kyllä siihenkin tottui. Siitä huolimatta minun on helpointa mieltää asiat 10-4 -skaalalla. 

Muistan, kuinka ala-asteella meillä oli luokan korkkiruuviseinälle ruskeasta paperista leikelty puun runko ja oksat. Oppilaiden tuli jokaisen luetun kirjan jälkeen kirjoittaa vihreälle lehden muotoiselle paperille oma, kirjailijan ja kirjan nimi. Tämän lisäksi meidän piti antaa kirjalle arvosana ja parilla sananlla sanoa mitä mieltä kirjasta olimme. Lukukauden päätyttyä puusta oli  tullut oikeastaan aika hieno.


Kirjablogia aloittaessani ajattelin, että lukijoiden olisi varmasti mukava tietää, ensivilkaisulta oliko kirja mielestäni hyvä vai loistava vai aivan jotain muuta. Näin varmasti olisikin, mutta joitakin kirjoja myöhemmin huomasin, ettei eri tyylisten kirjojen vetäminen yhteiselle arvosana-asteikolle ole mielekästä. Kuka määrittää, mitkä asiat täytyy olla kohdillaan, jotta voi ansaita tietyn arvosanan? Mitä jos kriteerit A ja B täyttyvät, mutta kriteeri X ei? 

Kaksi historiallista romaania on helppo verrata keskenään ja antaa niille arvosana, mutta jos sekaan heittää YA-kirjan tai dekkarin, kuinka verrata näitä keskenään? Jos joudun antamaan joitakin aisoita anteeksi juurikin genren vuoksi, esim. jos annan YA-kirjalle anteeksi tietynlaisen naiviuden ja nuorille ominaisen kliseyden, mutta pidän vaikka historiallista romaania loistavana kokonaisuutena, ja molemmat saavat omassa genressään arvosanakseen 9:n, niin eihän näitä kahta ysiä voi lähimainkaan verrata keskenään. Hyvänä esimerkkinä Teemestarin kirja, jossa en voi muuta kuin lukea ällistyneenä Itärannan taitojen edessä tämän sanojen maalailua, mutta en siltikään pidä kirjaa omanani, minun on pakko ylistää kirjailijan taitavuutta, vaikkei kirja uppoa minuun täysin. Silloin puhutaan vain henkilökohtaisesta mieltymyksestä tiettyyn tyyliin, ei varsinaisista teoksen puutteista tai muusta huolittelusta. Toisinaan saattaa olla mielekästä verrata saman kirjailijan kirjoja keskenään, mutta ei eri kirjailijoiden saatika yli genrerajojen.


Näin ollen olen päättänyt etten enää kirja-arvostelujeni yhteydessä laita kirjalle arvosanaa, sillä pidän sitä lähes mahdottomana tehtävänä. En halua vertailla kirjailijoita toisiinsa, vaan haluan arvioida jokaisen kirjan yksilönä. Luulen, että tällä tavalla saan paremmin tuotua mielipiteeni lukemistani kirjoista. :)



Aurinkoista kevättä kaikille!




-Pikku