HUOM!


Blogi muuttanut: www.tiinapasanen.fi


keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Historian havinaa heinäkuussa

Vierailimme mieheni kanssa Heavy Metal -näytelyssä, jossa on näytillä 1500-1700 -lukujen haarniskoja!! Nämä haarniskat on lainattu Joanneumista, Itävallassa sijaitsevasta asevarastosta. Mukana on myös maailmanlaajuinen harvinaisuus, hevosen paraatipanssari, joita ei kovin montaa ole maailmassa jäljellä.

Suosittelen kaikkia kiinnostuneita vierailemaan JA ehdottomasti osallistumaan opastettuun kierrokseen, sillä muuten käy helposti niin, että vain vilkaisee näitä haarniskoja, eikä näe sitä, mitä niissä ehdottomasti kannattaisi katsoa ja nähdä. Osallistuimme tällaiselle 45min opaskierrokselle ja en kadu! Opas oli hyvin asiantunteva ja taitava. Kurkatkaa lisäinfoa Heavy Metal -näyttelystä.


 Haarniskanäyttelyn jälkeen kiersimme tietenkin myös linnassa ja napsin kuvia, sen minkä ehdin. Pääasiassa kuitenkin mietin millaista olisi ollut elää kyseisessä pytingissä ja vain haaveilin. Alitajuntani muistutti minua Otto Bettmannin kirjan otsikosta: The Good Old Days: They Were Terrible! Varmaan näin on, mutta suljin sen tosiasian pois mielestäni ja vain leijuin haaveilupilvillä.


Linnassa on myös paikka, jossa saa kokeilla haarniskoita. Piti tietysti kokeilla! :D


Tämän jälkeen kuvasin arvostelupostausvideon Conn Igguldenin ja Philippa Gregoryn Ruusujen Sodista kertovista kirjoista. Videon editoinnissa meni kauemmin kuin kuvittelin ja huolellisesta valmistautumisesta huolimatta muutama virhe pääsi lipsahtamaan videoon. Näitä yritin tekstien kautta korjailla. (Selkeästi käynnyt "älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia"-efekti!! :D)



Porvoossa kävimme ystäviemme kanssa pari päivää myöhemmin,  josta bongasin nämä ihanuudet!! Ruusujen Sota -teemaan sopivan tyynynpäällisen (kuvittelen, että kuvassa oleva nainen on Jacquetta
tai Margareta Anjoulainen). Näitä tyynynpäällisiä on myynnissä vanhassa kaupungissa ISTRA-nimisessä liikkeessä, ja hänellä on myös muunlaisia historiateemaisia tyynynpäällisiä. Liikkeestä löytyy myös tuotteita useasta eri maasta esim. Intialaisia ja välimeren maiden vaatteita, sisustustuotteita jne. www.istra.fi


Lisäksi näitä ihania kirjanmerkkejä myy jokiå design -liike, ja kirjanmerkkien valmistajan nettisivuille pääset täältä: beloved.fi. He valmistavat tuotteitaan alpakka hopeasta. Liikkeessä on myynnissä myös muita lusikkajuttuja ja lisäksi muiden porvoolaisten käsityöyrittäjien tuotteita.

Molemmat liikkeet kannattaa kurkata, jos Porvoossa käyt!

Lisäksi ehdottomasti haluan vinkata kaikille historiasta kiinnostuneille Vantaalla sijaitsevan Pyhän Laurin kirkon, mikäli 1400-luvun holvet yhdistettynä 1800-luvun sisukseen kiinnostaa. Holveissa on aivan mahtavia (ulkomailta jälkikäteen kylläkin jäljennettyjä) maalauksia. Näin kesällä opas on paikalla puolenpäivän jälkeen aina kahdeksaan saakka. (Kts. tarkat ajat yltä linkistä.)


tiistai 12. heinäkuuta 2016

Keskiyön Ruusu

Teos: Keskiyön ruusu
Kirjailija: Lucinda Riley
Kustantaja: Bazar
Kenelle: Kulttuurien välisestä kohtaamisesta kiinnostuneille, sekä niille, joita kiinnostaa fiktiivinen sukujen menneisyyden selvitys. Kirjassa käsitellään kauniilla tavalla Intiaa ja myös 1900-luvun alkupuoliskoa.

Sain kirjan: Bazarilta, lämmin kiitos siitä. <3

Lucinda Riley kertoo videollaan kirjasta: http://www.lucindariley.com/the-midnight-rose/4573966092

Lukumaraton postauksessa kerroin mietteitäni Keskiyön Ruususta silloin, kun kirja oli vielä kesken. Normaalisti en kirjoittelisi keskeneräisestä kirjasta, ja siksi koen, että haluan näin jälkikäteen vielä kirjoitella ajatuksiani luettuani kirjan loppuun. Nyt koen hankaluuksia kirjoittaa, sillä tässä tarinassa on niin monta puolta, mutta koska vihaan juonipaljastuksia, en halua viljellä niitä omassa blogissani. Sen vuoksi tämän postauksen kirjoittaminen on hankalaa. Kirjassa on paljon tärkeitä asioita, jotka kietoutuvat yhteen lopussa.

Anahitan tarina on erittäin mielenkiintoinen ja traaginen. Prologissa käy ilmi, että hän on joutunut eroon pojastaan ja kaipaa edelleen tätä. On mielenkiintoista lukea, millaista elämää Anahita on elänyt Intiassa, kuinka hän päätyi lopulta Englantiin ja miten kaikki hänen kohdallaan meni, niin kuin meni.

Miellyin Anahitan elämään ja tapaan, jolla Riley kuvaa Intiaa. Myöskin 1900-luvun alkupuoliskon henki on tuotu esiin erittäin kauniisti ja koukuttavasti. Englanninkielisessä alkuperäisteoksessa lienee luokkaeroavaisuudet näkyvän aavistuksen terävämmin dialogeissa, mutta suomentajalle, Hikka Pekkaselle kiitokset hienosta työstä, en usko että tämän kääntäminen oli helppoa! Keskiyön ruusu tosiaan on Downton Abbeyn kaltainen tunnelmallisesti. Kirjassa on läsnä uudistumisen henki ja eräänlainen kulttuurien ja menneen elämän murros, uuden, vähemmän takakireän elämänasenteen vallatessa alaa kuin varkain ihmismielissä ja sydämissä.

Keskiyön ruusu siis käsittelee pääasiassa 1900-luvun alun tapahtumia Anahitan elämästä, mutta myös 2000-luvulla Rebeccan ja Arin kautta. Lisäksi myöhemmin henkilöhyppelyvieraina käy kaksi muuta henkilöä, joita en halua paljastaa, mutta jotka tuovat syvyyttä tarinalle.
Näiden edellä mainittujen henkilöiden lisäksi kirjassa vilisee sivuhahmoja tuon tuostakin, mutta en koe menneeni sekaisin armeijallisesta henkilöhahmoja. Itseasiassa kaikki pystyn lokeroimaan mielessäni erittäin hyvin. Jokaisella paikalla ja päähenkilöllä on omat hahmonsa, jotka kulkevat mukana. Kaikki on siististi yhdessä paketissa.

Kuten eilen mainitsin, Rebecca Bradleyn hahmo ei minusta tuntunut uskottavalta ja uskon, että kirja olisi voinut toimia myöskin kokonaan ilman häntä. Samoin loppupuolen tapahtumat tuntuivat valitettavasti hieman tarpeettomilta.

Miksi Rebecca sitten on kirjassa? Uskoakseni Riley on kuitenkin halunnut ottaa kantaa eräisiin varsin tärkeisiin seikkoihin, kuten huumausaineongelma, ja kasvatuksen vaikutus myöhempänä osana elämää sekä aiheseen X, joka ilmenee aivan lopussa, eikä sitä voi pilaamatta kertoa.  Näiden asioiden vuoksi on tarvittu Rebecca. (Lisäksi Riley ottaa kantaa uskontoihin erinäisillä pienillä tavoilla muiden hahmojen kautta).  Jos katsoo tarinan kantaaottavaa näkökulmaa Rebeccasta tulee erityisen tärkeä keskushahmo. Sanoisin, että lopussa ymmärtää, miksi.

Eilisessä postauksessa kerroin, että, minulla oli ajatuksia siitä, kuinka tarina päättyy ja valtaosin metsään meni. Tai oikeastaan pölähdin rähmälleni pöpelikköön. Ainoastaan yksi ajatuksistani piti osittain paikkaansa. Voisin siis sanoa, että Riley onnistui yllättämään.

Riley antaa pieniä vihjeitä loppuratkaisusta siellä täällä, mutta hän myös taidokkaasti johdattaa harhaan. (ONNEKSI! Mikään ei olisi niin tylsää, kuin arvata täysin oikein puolessa välissä tarinaa!) Anahitan elämässä on samanaikaisesti onnellinen että traaginen loppu. Prologista käy ilmi, että Anahitan on onnistunut elämään pitkän elämän ja hän on saanut paljon lapsenlapsia. Kuitenkin pojan menetys tuotti hänelle tuskaa elämänsä loppuun asti, mikä myöskin käy ilmi Prologista. Epilogi täydentää kyseistä tunnetta kauniilla tavalla ja kirja olisi jäänyt täydellisesti kesken, ellei Riley olisi kirjoittanut epilogia.

Jos sinua kiehtoo 1900-luvun Intia ja Englanti, suosittelen tarttumaan tähän kirjaan.

Erityismaininta Eveliina Rusaselle: kannen suunnittelu. Kiitos Eveliina, että suunnittelit kirjalle kauniit, arvoisensa kannet — niin ulko- kuin sisäkannetkin!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Lukumaraton

 Eilen vähän kuivaharjoittelin lukemalla Linnanmäellä kahvilassa Lucinda Rileyn Keskiyön Ruusua pidemmälle, sillä aikaa, kun mieheni ja lankoni hankkivat itselleen jännitystä elämään. Toinen lankomiehistä ainakin oli Space Shottiin joutuessaan saanut totaalihalvauksen. Näytti kuulemma suden nähneeltä oravalta. Ei varmaankaan paljoa poikennut totuudesta.  Aloitin lukumaratonin kuitenkin tänään, sunnuntaina 10.7 klo 12:28 ja tarkoituksenani on lukea omaan tahtiin sen mitä ehdin. (Hieman joutuu pyykkiäkin pesemään ja kaupassakin käymään.) Tarkoitus olisi ainakin saada luettua loppuun tuo Ystäväni Rasputin ja jonkin verran jatkaa Keskiyön ruusua, mutta saa nähdä jatkanko sittenkin jotain muuta kirjaa, vai aloitanko uuden? (Salainen paheeni, useampi teos samanaikaisesti kesken!)


Lukumaraton raporttini ja arvostelut / kommentit: 


Ystäväni Rasputin 
(lukumaraton sivut 278-355)

Ensiksi päätin lukea minulla kesken olleen JP Koskisen Ystäväni Rasputin kirjan, mikä monella erilaisella tavalla oli kiehtova.

JP Koskiselle kiitokset hämmentävästä lukukokemuksesta. Hän todellakin oli onnistunut Rasputinin kuvaamisessa hämmentävän hienosti. Rasputin sai minussa aikaan ahdistusta, vihaa, sääliä ja olipa Koskinen onnistunut myös tuomaan Rasputinin isällisen rakastettavuudenkin esiin. En ole kokenut Venäjän vallankumouksen tuntija, vain Hirvisaarelta, Boynelta ja nyt Koskiselta muutama kirja luettuna, mutta tavallaan haluaisin uskoa, että Koskisen kuvaus Rasputinista on lähinnä totuutta. Jollei Rasputin tosiaan olisi ollut niin monitahoinen, kuin tässä kirjassa, ei hän varmasti olisi kohonnut niin suureen suosioon Tsaarittaren silmissä; ei vaikka olisi pysyvästi parantanut Aleksein. Tästä varmasti monet ovat eri mieltä, mutta amatöörinä pysyn kannassani. Rasputin ei ole voinut olla 100% iljettävä ja vastenmielinen.

Tässä tarinassa oli aiheesta ja historiallisista faktoistakin johtuen aavistuksen omaisesti yhteneviä piirteitä John Boynen Tarkoin vartioidun talon kanssa. Lähinnä muutama päähenkilöön liittyvä seikka ja häivähdys loppuratkaisua, mutta siltikin näissä kaikissa yhteneväisyyksissä, eroavaisuudet ovat läsnä. Erityisesti Boynen ja Koskisen erot näkyvät Rasputinin henkilöhahmossa. Jos pitäisi valita (ja kun pitää), niin suosin suomalaista ja totean, että Ystäväni Rasputin pesee Tarkoin vartioidun talon kyllä kirkkaasti.

Kirjassa räävittömyys on koko ajan läsnä, se vähän niin kuin kuuluu asiaan, mutta sen sijaan, että Koskinen syyllistyisi sillä mässäilyyn, hän osaa taitavasti sivuttaa kliseiset sudenkuopat ja tyytyy kertomaan vain sen, mikä on oleellista ja/tai vie tarinaa eteenpäin. Tästä olen kiitollinen, mikään ei inhota enempää, kuin turha mässäily räävittömyyden alttarilla. Tässä räävittömyyskin oli siistiä. Kiitos.

Kiitän myöskin viimeisistä kahdesta sivusta. Ne kruunasivat kirjan taidokkuuudellaan ja täysin erilaisella otteella. Jollet ole Ystäväni Rasputinia lukenut, suosittelen sitä lämpimästi, mutta kiellän kajoamasta kahteen viimeiseen sivuun ennen aikojaan! Ne on sijoitettu loppuun, koska kuuluvat sinne.

Väliaikatietoja

Huomaan, että tänään minulla on hyttysen keskittymiskyky. Sivuja on tällä hetkellä kasassa vaivaiset 162. Se on vain parisen kymmentä enemmän kuin eilisen kuivaharjoittelun, huomattavasti lyhyemmän ajan lukemisen jälkeen. Yritän lohduttautua seuraavilla seikoilla:
  • Olen tänään saatellut lankomiehet kavereineen takaisin pitkälle kotimatkalle kukonlaulun aikaan, minkä johdosta kävin uudelleen nukkumaan ja nukuin paljon pidempään aamupäivään, kuin olin suunnitellut.
  • Olen pessyt pyykkiä.
  • Olen käynyt kaupassa
  • Olen kirjoittanut blogia
  • Lukunopeuteni on keskimääräistä aavistuksen alhaisempi. Semmoinen fun fact, että todistetusti se, että ihminen lukee paljon EI vaikuta lukunopeuteen. Elämässään paljon lukeva mitä todennäköisimmin lukee samalla lukunopeudelle paljon, mikäli ei erityisesti treenaa lukunopeuden vauhdittamista. Eli urbaani väite "luen nopeasti, koska luen paljon" ei pidä paikkaansa. Näiden kahden välillä ei ole kausaliteettia. 
  • Olen lomalla neljättä päivää, joista tämä on ensimmäinen rentoilun mahdollistava päivä, tänään pitää ottaa rennosti.
  • JP Koskisen Ystäväni Rasputin oli niin ajatuksia mylläävä kirja, että aivoni kaipaavat tilaa pohtia ja hengittää. Haluan erittäin vakaasti vain ajatella

    Näiden lisäksi:
  • Twitteri häiritsee lukemistani. Huomaan alituisesti lukevani muiden twiittejä
  • Twitterissä lukumaratoniin osallistuneet päivittävät kilvan toinen toisiaan huimempia sivumääriä, ja tiedän, etten pysty yltämään samaan. (Miten joku on onnistunutkin lukemaan yli 1500 sivua?)
  • Minulla ei ole aikeissa valvoa koko yötä, joten vähenevä aika alkaa muuttamaan mukavasta sunnuntaitekemisestä suorittamista. Töissä suorittaminen on ihan fine, mutta kotioloissa haluan tehdä asioita rentoudesta käsin.
  • Minusta alkaa enemmän ja enemmän tuntumaan siltä, että ulkoinen paine ohjaa lukemaan, ei rakkaus lajiin.
Päätän lopettaa tältä päivältä tietäen, että tämän vuoden lukumaratoniin osallistuminen ei tuottanut toivotunlaisia tuloksia. Huomenna luen, jos tuntuu siltä, en ota enempää paineita. Kuten sanottu, harrastusten kanssa en tykkää paineesta, vaikka muulloin se on ihan fine. 

Pettymyksestä huolimatta päätän onnitella itseäni hyvästä työstä 162 sivun kohdalla. Sainpahan luettua yhden keskeneräisen kirjan loppuun ja jatkettua toista. Vaikka olen pettynyt saldoon, en kadu mitään. Saan siis onnitella itseäni. <3

Hyvää yötä! :)

Virallinen valvoja, Albert Einstein, reilu viikko sitten valvoi lukumaratonin harjoittelua. Kuppi kahvia Keisarille kertoo kotikaupungistani.

Maanantaiaamu

En ottanut paljoakaan paineita lukemisesta tänään, ja se oikeastaan kannatti. Luin 151 sivua aamun aikana Lucinda Rileyn Keskiyön Ruusua ja olen iloinen, että tein niin. Eilisen keskeyttämisen jälkeen en enää lukenut, mutta kiinnostuin taas lukumaratonista rentoudesta käsin. Nyt en valitettavasti ehdi kirjoittaa ajatuksiani Keskiyön ruususta, mutta kirjoitan viimeistään illalla. :)


Keskiyön Ruusu -mietteitä kesken olevasta kirjasta
(lukumaraton sivut su 256-341 ja ma 341-492)

Sain kirjan Bazarilta, lämmin kiitos siitä. <3

Minusta tuntuu kurjalta kirjoittaa mietteitäni kirjasta, joka ei ole vielä luettuna, sillä monia kysymyksiä on vielä auki. Nyt kirjoitan ensimmäiset hajanaiset ajatukseni. Pahoittelut, ettei tämä ole kaikenkattava ja ylevä "arvostelu".

Aloitin kirjan lukemisen samana päivänä, kun sain sen ja ihastuin Prologiin kovasti. Keskiyön ruusu seikkailee pääasiassa 1900-luvun alussa, mutta myös 2000-luvulla usean eri henkilön kautta. Mielenkiintoisimmat henkilöt ovat Anahita (1900-luku) ja Ari (2000-luku) sekä myös myöhemmin uusi näkökulma 1900-luvulta, jota ei voi paljastaa, muuten menee kirjan alku pilalle. 2000-luvulla yhtenä päähenkilöistä (tai perspektiiveistä) toimii Rebecca Bradley, ryysyistä julkisuuteen ponkaissut elokuvamaailman superjulkkis. Hänestä tulee tunne, että hänen tarinansa olen lukenut ennenkin. Tämä johtunee siitä, että Anahitan elämä on niin värikäs ja mielenkiintoinen, että tavallaan Rebeccan hahmo, melko pelkistetyksi naapurin tytöksi, joka ei halua olla vaivaksi, jää jalkoihin. Pohdin, onko Rebeccan hahmoon istutettu kirjailijaa itseään sekoitettuna ääriviivaista henkilötrendiä. Ainakin kirjailija itse on myöskin taustaltaan näyttelijä.

Anahitan elämästä kertovat osuudet imevät mukaansa. Erityisesti Intiassa vietetty aika kiehtoo minua ja vaikka ns. nykyaikaan palaaminen tuntuukin vähän jarruttelulta, pidän Arin ja Lord Astburyn hahmoista.  Harmittelen, ettei suomen kieleen voi tuoda luokkayhteiskunnallisia eroja kielen kautta, sillä toivon, että alkuperäisessä luokkaerot paistaisivat kirkkaasti läpi. Tällä hetkellä olen sivulla 531, ja pidän kirjaa mielenkiintoisena. Joitakin vihjeitä loppuratkaisusta on ripoteltu sinne tänne, ja samoin joitakin asioita on jätetty avoimeksi, joten minusta on mielenkiintoista nähdä, miten metsään arvailuni pölähtävät vai osunko sittenkin oikeaan.

Kun otan askeleen taaksepäin ja tarkastelen Rileyn kirjaa etäämmältä, nostan hattua kirjailijalle. Hän on saanut pidettyä kaiken kasassa, vaikka näin monen henkilöhyppelyn jälkeen helposti pakka leviää pahanpäiväisesti. Vaikka Rebeccassa ei ole toivomaani syvyyttä, hänen osuutensa myös vievät tarinaa eteenpäin ja ymmärrän, että hän on tärkeä kokonaisuuden kannalta. Haluan lukea kirjan loppuun ja katsoa, miten tarinassa käy. Kirjoitan paremman arvion sitten, kun olen saanut tämän kokonaan luetuksi.

Erityismainintana kiitän Eveliina Rusasta kannen suunnittelusta.

Jälkisanat

Lukumaraton ei rullannut tällä ensikertalaisella niin kuin piti. Itseasiassa ei sinne päinkään, vaikka olin kuinka ollut innostunut viikkoja etukäteen, iski kauhea ramppikammo. 

Ensivuonna osaan varautua ja lähden rentoilusta käsin. Mitä sitten, jos muut lukee 1500 sivua kevyesti. Mun tarvii vaan keskittyä rikkomaan tämän vuoden saldo ensi kerralla. :)

Kiitos lukumaratonin järjestämisestä Blogistania ja Minna Vuo-Cho! :)

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Kesäkuulumisia

LOMA! Se on täällä vihdoin!! Kirjoitan tätä Linnanmäellä sillä aikaa, kun mieheni riekkuu veljiensä ja näiden kaverin kanssa laitteissa. Itse en pysty menemään mihinkään laitteeseen, sillä kerrostalomme naapuripuistossa saan rengaskeinusta tarvittavan määrään huimausta aikaiseksi ja vieläpä ilmaiseksi! (Suomeksi sanottuna, minulle tulee huono olo hyvin helposti!)

Blogihiljaisuuteni on kestänyt luvattoman pitkään. Alun perin minun piti pitää vain hetken taukoa, mutta nyt siitä on sitten vierähtänyt pari kuukautta. Minulla on paha tapa pitää useampaa rautaa tulessa saman aikaisesti, ja sen vuoksi omat harrastukset usein kärsivät. Oheinen kuva on työreissultani Islannista. Siinä lukemisen alla minulla oli Philippa Gregoryn Sininen herttuatar, mitä täydensi erittäin hyvin aikaisemmin luetut Valkoinen ja Punainen kuningatar ja Igguldenin Myrskylintu ja Kolmen liitto

Olen aloittanut vloggauksen, ja viimeisen kahden kuukauden aikana olen kuvannut useita videoita, mutta sisäinen perfektionistini ei ole sallinut niitä julkaistavaksi ollenkaan. Julkaistut videot löytyvät täältä: https://www.youtube.com/channel/UCr2bDo8Psq3l5q6wy4MPw2A 
Vloggaugsen aloitus on ollut jännittävää, pelottavaa ja hirvittävää. Outona ilmiönä olen huomannut, että minulle luontainen puhua papattaminen muuttuu videolla helposti puuromaiseksi tai matalaksi, mutta se tarkoittaa vain sitä, että minun täytyy treenata entistä enemmän. Lisäksi olisi hyvä vähentää toistuvien "niinku" ja "huikeeta" -sanojen käyttöä. Lähipäivinä täytyy kyllä saada aikaan julkaistamiskelpoinen video.

Suunnitelmissani on muuttaa Bloggerista Wordpressiin. Muuton myötä videot ja blogitekstit löytyisivät samasta paikasta. Myöskin vaihdan nimimerkin takaa kirjoittelun omalle nimelleni. Olen tutkaillut useampana iltana eri wordpress pohjia ja yrittänyt tehdä kahden varteen otettavan taittomallin väliltä päätöstä, mutta tehtävä tuntuu mahdottomalta. Miten tehdä kahden erittäin hyvän vaihtoehdon välillä valinta? Pitäisi vain karskisti valita toinen, mutta en mitenkään osaa päättää kumpi.

Kirjoja olen lukenut hiljaiseloni aikana, vaikka ajatuksiani niistä en tänne olekaan kirjoittanut. Viimeisimpiä ovat olleet Eve Hietamieheni Yösyöttä ja sen kakkososa Tarhapäivä, Victoria Hislopin Saari ja nyt minulla on meneillään JP Koskisen Ystäväni Rasputin ja Lucinda Rileyn Keskiyön ruusu. 

Ai, NIIN!! MAHTAVIA UUTISIA!! Yle 1:ltä tulee Philippa Gregoryn kirjoihin pohjautuva Valkoinen Kuningatar -televisiosarja nyt kesällä keskiviikkoisin klo 21.30. Huomasin sen Metro-lehden ohjelmaluettelosta aivan sattumalta. Ainakin ensimmäinen jakso oli erittäin uskollinen kirjoille, vaikkakin ehkä rohkeampi, kuin hyvin siveät kirjat. Jaksot ovat katsottavissa 14 vuorokautta Yle Areenassa, suosittelen ehdottomasti tutustumaan, mikäli avausjakso meni ohi. J

Oletteko ajatelleet osallistua huomenna lukumaratoniin? Täältä pääset lukemaan lukumaratonin säännöt. Huomenna, sunnuntaina 10.7 on lukumaratoni ja twitter ainakin kuhisee kirjabloggareiden lukumaratonaiheisia twiittejä. Itse ajattelin osallistua, mutta en ehkä aivan 24h taida pystyä lukea.  Tietysti voisin suunnitella lataavani puhelimeeni jonkin äänikirjan ja kuuntelevani kirjaa yön aikana nukkuessani.. ;) Ehkäpä sillä tavalla vihdoin saisin kahlattua läpi Linnunradan käsikirjan liftareille -teoksen, jota useat ovat minulle suositelleet, mutta mitä en vain saa luetuksi.

Tähän loppuun elvistelen uudella kirjahyllylläni. Se on melko samanlainen kuin edeltäjänsä, ainoastaan se on leveämpi, korkeampi ja syvempi. Olin lukemassa lukuhuoneessani (vierashuoneessamme), kun mieheni tuli paikalle ja ehdotti isomman kirjahyllyn ostoa. Silmät tuikkien innostuin suunnittelemaan pienen vierashuoneen sisustusta ja mittailimme aikamme. Sen jälkeen teimme extemporé reissun Ikeaan. Ja siinä hän nyt on!! <3 Enää pitää vain päättää kirjojen järjestys, nyt pää lyö liian paljon tyhjää kaikkien erilaisten mahdollisuuksien edessä. ;)


Toivottavasti pian olisi uusi uudet blogisivut pystyssä ja blogimuutto olisi mahdollista. Jännittää! Ilmoitan sitten uuden osoitteen, jotta saan teidät ”olohuoneeseeni” vierailulle. ;)

Aurinkoa!

-Tiina